9.8.

Viikko takana. Nopeasti mennyt, mutta tunteita on viikkon mahtunut varmaan enemmän kuin normaaliin kuukauteen. Fiilikset menevät ylösalas koko ajan. Ensin on kivaa ja hymyilyttää. Pian haluan jo kotiin ja pohdin, miten sinne pääsisin.

Huomenna mennään käymään kirkossa. Joo-o. Suostuttiin mukaan, koska se on varmasti elämys. Claudinha ei millään muotoa pakottanut, mutta sanoi, että kyllä kirkossa olisi hyvä sunnuntaisin käydä.

Jälkihuomautus: oltiin kirkossa. Aamuseitsemältä se oli täynnä. Ehkä 200 ihmistä rukoili ja mumisi ja heilui. Erikoinen kokemus. Ei tarvitse mennä uudelleen.