Koti-ikävä
Miksi helvetissä lähdin tänne...
En tiedä johtuuko kulttuurishokista vai mistä, mutta vuosi täällä tuntuu aivan liian pitkältä ajalta nyt. Itkettää, enkä haluais olla missään muualla kuin kotona rakkaiden luona. Kun täältä kotiudun, en lähde kotoa pois enää ikänä!
Claudinha on majoittanut meidät ulkorakennukseen kanojen viereen. Kukko herättää joka yö kolmen maissa ja kalkkunat aamukuudelta. "afrikan ääniä" sanovat. Huoneet on tosi pienet ja homeiset, ovi ei pysy kiinni ja kosteus on ehkä 90%. Kysyttiin, josko voitaisiin asua sisällä, jossa isot huoneet ammottavat tyhjyyttä. Claudinha ei ajatuksesta tykännyt, koska huoneet ovat hänen lapsilleen, kun he tulevat vierailulle (kerran vuodessa ehkä). Rahat mummeli saa lapsiltaa, jotka työskentelevät ympäri maailmaa.
Sähköt katkesi äsken. Ei oo nettiä mailla halmeilla. Netin kanssa oon taistellut päivittäin, eikä mikään toimi mitenkään päin. On ostettu adapteria ja nettitikkua ja saldoa ja vaikka mitä. Muilla toimii, oon ainoo jolla ei oo nettiä. Kotoa mukaan ottaman puhelimen näyttö hajosi tiistaina. Ei oo ystäviä - pelkkiä saksaa palpattavia teinejä. Vitusti hyttysiä kyllä löytyy, ja helvetin pimeä on. Täällä on jo kuudelta säkkipimeä, kylmä ja pelottavaa. Ärsyttää, että lähdin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti