Afrikan musta helmi

Mosambik sijaitsee kaakkoisessa Afrikassa ja on hyvin rikas maa kulttuuriltaan ja luonnoltaan. Mosambik on vastikään kokenut kovat kasvukivut: Maa itsenäistyi 25.6.1975 Portugalin siirtomaavallasta, minkä jälkeen alkoi pian sisällissota. Sisällissota päättyi vasta -92. Eli jälleenrakennusvaiheessa ollaan vielä.

Maan talous on noussut jaloilleen taas sotien jälkeen ja se on kehittynyt maailman köyhimmästä maasta hyvää vauhtia. Kansantalous jakautuu kuitenkin epätasaisesti ja maassa näkee sekä hyvin varakkaita että äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä. Epätasainen tulonjako luo aina rikollisuutta ympärilleen. Köyhyyden lisäksi sodan jäljet näkyvät maassa edelleen, muun muassa maamiinoina, onhan siitä varsin vähän aikaa vasta kulunut.

Tärkeimmät vientituotteet Mosambikissa ovat katkaravut, puuvilla, cashew-pähkinät sekä kopra. Perusruokana maassa käytetään ovat maissia, kassavaa, maapähkinää, kurpitsaa, papuja, riisiä, kasviöljyä, kassavan lehtiä ja bataattia sekä meren antimet. Hedelmävalikoimaan kuuluvat papaijat, avokadot, mangot ja banaanit.

Vuodenaikoja on kaksi: kuiva kausi kestää toukokuusta lokakuuhun, sadekausi marraskuusta huhtikuuhun. Vuoden keskilämpötila on 25 °C. Kuivana kautena (paikallisen talven aikaan) kesä- ja heinäkuun keskilämpö pääkaupunki Maputossa on 18-20 °C.

Mitä ehkä eniten odotan, on paikallinen musiikki. Mosambikissa on perinteisesti tehty soittimia mustasta puusta, eläinten sarvista, ruo´oista, kuivatuista siemenkodista ym. Lyömäsoittimet ovat Mosambikissa erityisen tärkeä osa musiikkitraditiota. Perussoittimia ovat rumpujen lisäksi musiikkikaari ja marimba.

Puntit tutisee

En osaa itse jännittää ulkosia seikkoja maailmalla. En mä ötököistä ja maamiinoista kamalasti tykkää, mutta ne eivät ole kynnyskysymys lähdölle. Puitteitakaan en osaa stressata. Enkä tautejakaan. Suojaudun ja valmistaudun sen minkä voin ja lopun otan ainutlaatuisena kokemuksena.

Eniten mua jännittää sosiaaliset seikat. En osaa kieltä ja kulttuuri on täysin uusi ja erilainen. Jännitän klikkejä ihmisten kanssa ja että teen ajattelemattomuuttani jotain hölmöä. Jännittää nähdä, miten reagoin, kun ihmiset toimivat arvojani vastaan.

Jännitän sitä, että olen erilaisissa, uusissa olosuhteissa täysin uusavuton ja kädestä ohjattava.

Rikollisuutta pelkään ja suurta huomiota, jonka saan ihonvärin vuoksi.

Paljon jännittää myös jättää kaikki Suomeen. Jätän tänne perheen ja ystävät. Jätän taakseni kivan työpaikan ja joudun luopumaan ihanasta asunnosta. Poikaystävä jää Suomeen, samoin suuri osa tavaroista, jotka ovat tähän mennessä olleet käteni ulottuvilla. Mulla on Suomessa kaikki hyvin pitkälti mallillaan ja nyt jätän kaiken ja lähden ihan uuteen ympäristöön. Tämä kaikki on huisin jännää...

Tulta päin...

Ou nou, mihinköhän oon päätäni taas pistämässä...

Pari viikkoa sitten maksoin ilmoittautumismaksun maailmanvaihto ry:n tilille. Toisin sanoin ilmoitin, että otan vapaaehtoistyöpaikan vastaan Mosambikin pääkaupungissa Maputossa elokuussa 2014. Takaisin olen luvannut palata vasta vuoden kuluttua.

Jännittää aivan sikana. Ehkä siksi yritänkin ajatella kaikkea muuta ja keskittyä töihin ja kouluun ennen kuin keskittyminen lähtöön on väistämätöntä aloittaa. Vanhemmat, varsinkin faija, keksittyy mun lähtöön jo nyt ja jännittää siksi mahdollisesti muakin enemmän. Se etsii googlesta tietoa myrkyllisistä kotiloista, käärmeistä ja maamiinoista. Toivottavasti pystyn kirjotella tänne paitsi ennen lähtöä myös paikan päältä Mosambikista, jotta iskäkin tietää, missä likka huitelee ja että meno on skorpioneista huolimatta ihan easygoing.