Mikä on valtava, punainen ja äänekäs ja jota ei pääse missään pakoon? No tietysti Frelimopuolueen vaalikampanjointi!
Täällä valitaan presidentti viideksi vuodeksi kerrallaan, ja tämä on juuri yksi niistä vuosista. Vaalit käydään 15.10. eikä maa ole silloin turvallisimmillaan. Näillä näkymin poistun itse parahiksi maasta tuohon aikaan.
Aikoinaan maassa käytiin sisällissota kahden liikkeen, Frelimon(vas.) ja Renamon(oik.) välillä. (Frelimo oli alkuaikoinaan maan itsenäisyyteen siivittänyt liike ja siksi tykätty yhä edelleen.) Nyt nämä liikkeet tunnetaan demokraattisen Moçambiquen puolueina, mutta ne eivät välttämättä täytä demokratian tunnusmerkkejä siinä mielessä, minkä olemme Euroopassa omaksuneet. Liikkeet ovat kovin napit vastakkain ja ottavat yhteen väkivaltaisestikin. Viime vuonna Renamo irtisanoutui vuoden 1992 rauhansopimuksesta ja sisällissodan uhka leijui maan yllä taas. Nyt on kuitenkin melko rauhallista. Kuulemma jossain maan keskivaiheilla ne nahistelee koko ajan. Maa on kuitenkin Renamon, ja uusien pikkupuolueiden kapuloista huolimatta edelleen kuulemma yhtä kuin Frelimo. Oppositio ovat olemassa lähinnä olemassaolon vuoksi. Frelimo tulee siis murskavoittamaan vaalit.
Olen kuullut teorian, jonka mukaan nuoriso kannattaisi Renamoa taloudellisen kasvun ja globalisoitumisen toivossa, kun taas vanhempi väki, joka muistaa sota-ajat, kannattaisivat Frelimoa sen historian ja aikaansaannosten vuoksi.
Anyways, Frelimon suosio näkyy heti, kun astuu kotiovesta ulos (tai näkyy kun kohdalla jo kotona, hostperheem ollessa SUURIA Frelimofaneja). Julisteita on kaikkialla, fanipaitoja on kaikilla ja autoihin on ripustettu kannatuskapulanoja.
Jännittävimpiä kampanjointikeinoja ovat kuitenkin rekat, joiden lavalla on järkyttävät kajarit, järkyttävän paljon porukkaa ja josta kuuluu järkyttävä metakka. Lisämainintana, rekkoja on peräkkäin useita, kolmesta viiteen olen nähnyt. Kaiuttimet soittavat yhtä ja tiettyä biisiä. Sama kappale soi tv:ssä ja kaupoissa. Jopa meidän keskuksen lapset laulaa sitä (joskus tosin pilaversiona) ja huomaan ajoittain (=aamusta iltaan) itsekin hyräileväni kertosäettä. Tätä kappaletta tulen siis hoilottamaan todennäköisesti koko loppuvuoden.
