Mídia

Puhuttiin eilen, miten pitäis kovasti kaikkea dokumentoida. On kuintenkin tosi ainutlaatuinen vuosi tämä. Toisekseen, elämä täällä alkaa pikkuhiljaa normalisoitua, eikä sulmalaisittain erikoiset asiat tunnu enää niin erikoisilta. Koti-Suomessa siitä huolimatta ollaan kiinnostuneita erityisesti niistä erikoisuuksista (ehkä? Ollaan joo!), joten yritän tästä eteenpäin muistaa niistä raportoida. Tänään kohtasin (taas) asian, johon en varmaan ikinä totu.

Iltauutisissa kerrottiin sähköiskuun kuolleesta sähkömiehestä. Heti jutun aluksi kuvattiin sähkötolppaa, ja siellä se kuollut ukko nökötti. Montamonta kertaa pyöritettiin samaa kuvaa, jossa sähkäri roikkui jonkun turvakettingin varassa kuolleena. Lopulta ukko saatiin alas, ja sekin kuvattiin.

Vastaavia uutisia on paljon. Muutama viikko sitten kuoli neljä ihmistä Costa do Solin rannalla täällä Maputossa. Aallot oli niin suuret ettei uimataidottomat oikein hallinneet tilannetta. Ja mitä tekee media?: kuvaa ruumiita ja haastattelee uhrien omaisia. Siinä purki jonkun kuolleen isä tuntojaan haastattelijalle ruumiin vieressä. Nam.

Jonkin aikaa sitten tapahtui, ehkä Maputossa, ehkä Matolassa, raiskaus ja ryöstö. Kiinni otettiin kolme nuorta miestä. Ja mitä teke media?: haastattelee näitä epäiltyjä, jotka käsiraudoissa odottaa putkaan pistämistä. Kovasti vakuuttivat syyttömyyttään. Suomalaisena on kieltämättä hieman erikoista tämäntasoinen yksityisyydensuoja. Toisaalta, puolensa silläkin, että asioista puhutaan suoraan.

Jellyfish

Vietin vuosien 2014 ja 2015 vaihdetta Inhambanessa. Yövyimme pikkukaupungissa, Maxixessa, tosi autenttisissa olosuhteissa: yövyimme kaislasta tehdyssä majassa, vessassa/kylåyhuoneessa oli vain kaisloista tehdyt seinät. Ruoka tehtiin ulkona ja vesi kannettiin yhteisestä kaivosta. Tämä oli jo hieno kokemus itsessään. Mutta eipä loppuneet kokemukset siihen.

Päivät vietimme Tofon rannalla, ja koska olimme kerran rannalle asti raahautuneet, päätimme Annan kanssa käydä vuoden viimeisen päivän kunniaksi sukelluksella.
Riutta, jolla sukelsimme oli hieno, vesi oli kauniin turkoosia ja kalat taas mielettömän värisiä. Sukelsimme kallion koloissa ja riutan muodostamissa onkaloissa.

Mielettömin kokemus oli nähdä meduusoja. Ensin näimme yhden ja pian ympärillä olikin kokonainen meduusaparvi. Teki hirvestä mieli ottaa ja rutistaa yksi pieneksi mytyksi, mutta olin kuullut aiemmin, että saattavat tehdä kipeää, joten en koskenut. Epäilys kävi kuitenkin toteen, kun meduusojen lonkerot?, hännät?, siimat? vahingossa olivat nilkkoihin (märkäpuvun ja räpylän väliin jäävälle ihoalueelle) ja sattui niin saamaristi. Loppu sukellus menikin kirvelyä kestäessä.

Sukelluksen päätyttyä selvisi, että kaikki muutkin olivat saaneet osumaa, mutta että nämä yksilöt eivät ole vaaraksi. Kun oltiin päästy takaisin sukelluskoululle, muilla punoitus ja kirvely oli jo hävinnyt. Mullakin vähän helpotti, joten en sen enempää sitä miettinyt.

Illan mittaan huomasin kuitenkin jalan pikkuhiljaa turpoavan ja punaisten osumakohtien punoittavan ja sattuvan entisestään. Pikkuhiljaa jalka oli niin kipeä, että kävely oli hankalaa. Clara oli jokatapauksessa lähdössä kaupunkiin yöbussilla, joten päätin lähteä mukaan näyttämään jalkaa lääkärillä, koska en lopulta enää voinut jalalle astua.

Puolilta päivin oltoin takaisin Maputossa ja lääkärillä koipea näyttämässä. Sain tipassa särkylääkettä ja verikokeista selvisi, että olen kyseisille elukoille allerginen. Eipä heti tullut mieleen meduusa-allergia. Kovin onnekas olin kuulemma, että kontakti eläimeen oli niin lyhyt.

Että sellanen uusi vuosi. Uuden vuoden yö bussissa, ensimmäinen päivä sairaalassa. Mutta pääasia on, että meri ja näkymä riutalla oli kaunis.