Mun hostmama pyysi multa lauantaina apua. Tarvitsi kipeästi 200meticalia. Mulla sattui olemaan raha ja tiesin, että Claudinha maksaa aina takaisin. En sen suuremmin kysynyt, mihin raha oli tarkoitus käyttää.
Kunnes tajusin, että sunnuntaiaamuna on kirkko. Äh, voisin pauhata aiheesta vaikka ja kuinka. Joo, ymmärrän uskonnon tärkeyden ihmisten elämässä, mutta uskonnolisuus täällä on saanut mut punnitsemaan ja arvioitsemaan kriittisesti omaa uskonnollisuuttani.
Kyseinen raha meni niin kuin menikin kirkolle (lue, pastorin povariin). Samalla kun aamiaisella mietitään, onko rahaa leipään (5mt), viedään sunnuntaiaamuna kirkolle se 200. Kai ne sillä jonkun synninpäästön ostaa, en tiiä. Ja samalla papisto ajelee uusimmilla urheiluautoilla ja asuvat kunnon kartanoissa. Tähän asti oon aatellut, että kirkko instituutiona on ihan ok. Maallisissa pohjoismaissa, jossa kirkon asema on melko olematon, en oo asiaa ajatellut kovin kriittisesti. Mutta!!! nyt lyö kovin silmille se, miten niin moni kirkko tekee bisnestä ihmisten hädällä. Ei sen kuuluisi niin mennä. (Haluaisin tässä välissä korostaa, että ymmärrän toki, että kirkkoja on miljoona erilaista eri taustoilla eri tavoitteilla.)
Kerran olin mukana, kun seurakuntalaiset saivat papilta pussin hiekkaa. Hiekka oli kuulemma peräsin Brasiliasta, seurakunnan pääkappelin pyhältä pihalta. (Ei siis suinkaan bairrokirkon takapihalta ei).
Samalla meillä töissä pojat käy kirkossa kahdesti päivässä. Plus lukuiset rukoushetket päälle. Monista pojista on tulossa kuulemma pappeja. Edelleen jees, se on heille tärkeetä ja kaikkea. Mulla riittää ymmärrys siihen saakka, kunnes ko. uskontoon vedoten pojille ei saa antaa seksuaalivalistusta saatika kondomeja (just sen ikäsiä jätkiä, että ihmettelen, jos ei ole jo mukuloita maailmalla, sukupuolitaudeista puhumattakaan). Lisäksi sen faktan julistaminen, että muut eivät ole mitään. Muiden uskontojen kannattajat päätyvät helvettiin, vain heidän elintapansa on oikea. Toki he eivät tiedä muusta, mutta silti, jotenkin, 2015.
Oon saanut lentolehtisiä niin töistä, kotoa kuin kadulta, miten mun pitäis opetella rukoilemaan ja lukemaan Raamattua. Oon yrittäny selittää, että mun kulttuurissa uskonto on henkilökohtainen asia. Mutta ai niin, täällä mikään ei ole. Kulttuurierot lyövät nyt kyllä Raamatulla päähän ja lujaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti