Totta kai kaikki, mitä oon täällä nähnyt ja tehnyt, oon nähnyt ja tehnyt ensi kertaa. Kaikki on ollut uutta ja ihmettelemisen arvoista. Kuitenkin jotkut ensimmäistä kertaa elämässä -hetket ovat jääneet verkkokalvoille ja takaraivoon voimakkaimmin.
Mosambikissa tein seuraavia asioita ensimmäistä kertaa elämässäni;
- sukelsin meressä ja näin haita ja valaita, delfiinejä ja kilppareita ja vaikka sun mitä
- näin autokolarissa kuolleen ihmisen ruumiin
- näin hukkuneen ihmisen ruumiin
- olin läsnä, kun kouluja käymätön katupoika oppi laskemaan allekkainlaskuja
- söin vaikka ja mitä eksoottista ja sitten vähän vähemmän eksoottista... aina krokotiilista (eksoottinen kokemus) maissipuuroon (todella epäeksoottista)
- opin tekniikan, jolla varastetaan puhelin taskusta
- juttelin yön pitkinä tunteina kämppikselleni albiinogeccoliskolle
- yritin opetella soittamaan 'mbiraa
- kuulin, kun rynnäkkökiväärillä ammutaan keskellä kaupunkia
- näin rynnäkkökiväärillä ammuttavan, ilmaan tosin
- elin kaksi kuukautta ilman omaa internetiä! Siksi myös meni sivusuun työhaastattelu. Vieläkin vähän ottaa pannuun
- kävin afrikan korkeimman rakennuksen huipulla
- nukuin rannalla
- tanssin koko yön afrikkalaisia tansseja, vaikka mulla ei ollut niistä mitään käryä
- kävin lukemattomia keskusteluja rahasta, ihon väristä ja näiden asioiden korrelaatiosta
- sain 25-vuotiaana 77-vuotiaan varaäidin toiselta puolelta maailmaa
- pulahdin devil's pooliin Victorian putousten reunalla
- pesin vaatteet käsin
- näin raskaana olevan lapsen, ehkä max 13-vuotiaan
- tapasin ensimmäisen mosambikilaisen
- purskahdin itkuun keskellä katua kultturishokin takia
- luin jonkun rikosdekkarin englanniksi, ja jonkun lasten kirjan portugaliksi
- koin elämäni toistaiseksi pahimman ruokamyrkytyksen
- näin virtahevon, ja kaikki muutkin legendaariset safarielukat
- olin ryöstön kohteena, joka onnekseni epäonnistui varkaiden osalta surkeasti
- rikoin !!vahingossa!! enemmän elektroniikkaa kuin koko elämäni aikana yhteensä
- tarjosin vieressä istuvalle tuiki tuntemattomalle ihmiselle karkkipussistani
Vielä on kaksi viikkoa jäljellä. Siinä ajassa ehtii vaikka ja kuinka monta asiaa kokea ensimmäistä kertaa elämässään... Niitä kohti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti