Tráfego

Ulkoasianministeriön matkustustiedotteessa sanotaan seuraavaa; Liikenne on vasemmanpuoleista (oma lisäys; pääosin), eivätkä kuljettajat välttämättä kunnioita liikennesääntöjä (oma lisäys; pääosin eivät kunnioita). Alkoholin ja huumeiden alaisena ajaminen on yleistä (oma lisäys; pääosin päissään ajavat) (Ulkoasiainministeriö: matkustustiedote 2014).

Ensimmäinen, ja edelleen yksi suurimmista kulttuurieroista liittyy liikenteeseen. Liikenteessä sattuu ja tapahtuu, ja joka ikinen päivä näkee jotain, joka a) kauhistuttaa, b) naurattaa tai c) jättää muuten vain tuijottamaan itseään suu apposen ammollaan.
Viimeisen muutaman päivän sisällä olen nähnyt
-lehmiä avolavalla maan pääkaupungissa,
-käsikäyttöisiä kärryjä lykkiviä ukkoja ja akkoja osana iltapäiväruuhkaa.
-hienoimpia autoja, joita olen eläissäni nähnyt.
-huonokuntoisimpia autoja, joita olen eläissäni nähnyt.
-järkyttävän huonokuntoisia teitä.
-autoja ilman valoja (koska päiväsaikaan valojen ajovalojen käyttö on kielletty).
-liikennepoliisin vastaanottamassa sadan meticalin ja yhden olutpullon suuruista lahjusta, jotta saataisiin jatkaa matkaa ongelmitta.
-valkosilta naisilta myös puhelinnumero kelpaa lahjukseksi.
-aamuruuhkassa autoja ohittelemassa toisiaan milloin oikealta, miloin vasemmalta, ja toisaalta jalkakäytävän kautta jonoa ohittamassa.
-paikallisia naureskelemassa valkoisille joukkoliikenteen käyttäjille.
-jonkun missionäärin saarnaamassa täydessä chapassa täyttä huutoa
-kaljan voimalla ajavia chapakuskeja. Ja kentien jonkun vielä voimakkaamman aineen voimalla ajavia normikuskeja.
-viimeksi useampi vuosi takaperin täytettyjä autonrenkaita.
-chapan, jossa sain olla lähes yksin.
-chapan, jossa oli mun lisäksi noin 30 muuta, mutta jossa paikkoja oli ehkä 18:lle.
-kehitysvammaisen miehen leikkimässä liikennepoliisia keskellä katua.
-liikennepoliisin leikkimässä kehity... Ei ku ei mitään.
-compradorin kysymässä, josko lähtisin rannalle chapareissun jälkeen.
-täyteen tuupatun risteyksen, jossa autoja miten päin sattuu, ja compradorin, joka tallusti selvittämään sumaa.
-ystävällisiä ja avuliaita ihmisiä.

Ulkoasiainministeriö: Julkiset kulkuvälineet, Chapat, ovat erittäin huonokuntoisia, emmekä suosittele niiden käyttöä. Pahimmat onnettomuudet tapahtuvat juuri näillä minibusseilla johtuen niiden kurjasta kunnosta.
(Oma lisäys; kuljen siis näillä "erittäin huonokuntoisilla" kahdesta kolmeen matkaan päivässä. Chapalla kulkeminen on kokemus, joka päivä erilainen. Voisi sanoa, että chapassa sitä viimeistään pääsee fiilistelemään Afrikkaa.)

Taitamme matkamme töihin, kotiin ja kaupungille chapoilla. Chapa on pieni bussi, jossa on paikat noin viidelletoista matkustajalle, mutta johon todellisuudessa mahtuu vaikka 30. Niissä matkustetaan kukin missäkin asennossa kylkykyljessä ja toivotaan, ettei matkan aikana katoa tavaraa.

Täällä on tosi paljon makeita autoja, ja kaikki on tosi puhtaita. Se johtuu siitä, että autonpesupalvelut ovat täällä sananmukaisesti käden ulottuvilla. Kun auton pysäköi, on ympärillä joukko miehiä ilmoittautumassa vapaaehtoisiksi pesijöiksi, korvausta vastaan tottakai. Autoja pestään joka paikassa. Autoja myös korjataan kadun varrella. Kätevää. Miksi maksaa hinauksesta, kun korjauksen voi tehdä siinä kohtaa, johon auto on sammunut.

Täällä ihmiset osaavat bisneksen teon, autonpesu vain yhtenä esimerkkinä. Porukka on kovin avuliasta: esimerkiksi autoa pakittaessa on heti joku nuoripoika pysäyttämässä liikennettä ja viittoilemassa kun pakitus on mahodllista (muutoin peruuttaminen tienvarsipaikoilta kadulle ei oikeasti onnistuisi) ja pyytää lopulta pientä tippiä vaivannäöstään. Duuni se on pienikin duuni.

Makeita autoja siis löytyy. Mutta itse en tähän liikenteeseen upouudella Audilla lähtisi. Toisaalta, en lähtisi millään muullakaan autolla. Suomalaiseen (ja saksalaiseen) silmään liikenne täällä on kaoottista. Risteykset ovat usein tukossa ja auton hipovat toisiaan jatkuvasti. Monet autot ovat lommoilla, koska ovat hiponeet hieman turhankin läheltä. Ensimmäisenä päivänä kysyin paikalliselta, minkälaiset liikennesäännöt ovat Maputossa. Kuvaavaa oli, ettei hän ymmärtänyt koko kysymystä. Toinen kertoi, että täällä on paljonkin liikennesääntöjä, mutta ei osannut mainita yhtään. Puhuttaessa Mosambikin liikennekäyttäytymisestä, puhe kääntyy helposti siihen, että muualla maailmassa on vielä kaoottisempaa. Kokemattomana ulkomaanautoilijana en osaa sanoa, mutta tämä lienee totta. Olen vain tottunut Suomen lintukotoon.