Olen varmasti tosi onneton Ipadin käyttäjä, mutta en saa padilta lisättyä kuvia blogitekstiini. Toisaalta kaikki, jotka kuvat ansaitsee nähdä, näkevät ne Facebookista. Jatkan pähkäilemistä asian parissa...
Viime viikonloppu oli tarkoitus viettää suomalaisseurassa. Olin niin kyllästynyt taas saksankieleen Tofo-reissulla, että tarvitsin täyspäistä seuraa. Olin menossa viettämään viikonlopun Katariinan luo Polanaan, mutta torstaina tuli puhelu, josko haluaisin lähteä samaisen neidin Swasimaahan safarille. Halusinhan minä.
Mun eka safari. Olin ihan ulalla, mitä tuleman pitää ja esim. miten varustaudun. Yllätyin omasta spontaaniudestani, pakkasin vain tärkemimmiksi kyvittelemani tavarat, hyppäsin Marikan auton kyytiin ja lähdin Swasiin.
Rajan ylittäminen Namaachassa on tuttua (joudun kerran kuussa ylittämään rajan viisumin takia, ihan vain mennä Swasin puolelle ja palata takaisin) mutta nyt menin ensikertaa rajaa pidemmälle. Eron näiden valtioiden välillä näki heti. Vitsailtiin, että onko ilmakin jotenkin helpompi hengittää Swasin puolella. Eläimiä oli katujen reunamilla, ei samanlaista ihmiskaaosta kuin Mosambikin puolella. Oli vehreää ja organisoidumpaa. Miten kummassa valitsin. Mosambikin kaikista Afrikan maista, ajattelin.
Hlanen royal parkkiin ei ollut matkaa pitkälti. Majapaikkamme oli keskellä luonnonpuistoa aidattu alue, ja heti cottagemme vieressä kulki ensimmäisenä iltana kirahvi. Ihan oikea kirahvi. Hiton iso, hiton kaunis. Aluetta reunusti pieni lampi, jossa asui neljä virtahepoa ja jossa eläimet kävivät aamuvedet juomassa. Alueen ravintolasta oli näky lammelle. Siinä vedettiin aamiasta samaan aikaan sarvikuonojen ja impaloiden kanssa. Huhhuh.
Lauantaina kävimme omatoimisafarilla Marikan neliveto-Toyotalla. Ei mennyt kymmentä minuuttia, kun jo puntti tutisi. Edessä jökötti valtava lauma norsuja. Ehkä kymmenen. Elefantti on rauhallinen silloin, kun se heiluttaa häntää ja korvia ja syö. Nämä eivät tehneet niistä mitään. Katsoimme parhaaksi kääntyä kannoilla ja poistua. Omatoimisafarilla näimme sarvikuonoja, pari Pumbaa, pari kirahvia, yhden seepran ja miljoonittain impaloita. Päätimme yhteistuumin syödä sinä iltana ravintolassa impalaa, koska niitä oli yksinkertaisesti niin tuhottomasti.
Sunnuntaina osallistuin aamusafarille sellaisella isolla safarimaasturilla. Aamulla eläimet ovat aktiivisimmillaan, joten odotimme näkevämme paljon. Ja niin näimmekin. Näimme leijonia, lisää sarvikuonoja, erilaisia antilooppeja, lintuja, lisää impaloita, norsuja... Ja koska eläinmitta ei ihan ollut vielä täynnä, pistäydyimme toisella omatoimisafarilla viereisessä puistossa kaiken tämän ihanuuden jälkeen. Siellä näimme lisää kirahveja ja seeproja, jotka olivat tähän asti loistaneet poissaolollaan.
Kovin oli eläintentäyteinen viikonloppu. Sain mahtavia kuvia ja kaverit kateelliseksi. Se on tärkeintä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti