Ei oo mun päivä. Hajotin ipadin näytön. Pystyn toki vielä operoimaan tän kanssa, mutta suututtaa tuo halkeama tuossa.
Enkä mä kai sitä tarkoituksella hajoittanut. Hajosi ihan omaehtoisesti, niin kun kaikki täällä. Aluksi ihmettelin, miten ihmiset kävelee niin resuisissa vaatteissa. Vastaus: ei kai kellään oo varaa koko ajan hankkia ja korjata kuteita, kun koko ajan tavaraa hajoaa. Itsellä on hajonnut nyt ipadin näytön lisäksi kaksi kameraa (toinen menee toivottavasti takuuseen palattua, toinen on väliaikaiskorjattu täällä), yksi vanhanaikainen näppäinpuhelin, kaksi kosketusnäyttöälypuhelinta, kahdet kengät, neljät sandaalit, kahdet housut ja yksi t-paita (vaatteiden kanssa oon ollu melko onnekas), laukun sisätasku, moskiittoverkko (harsittu ja hakaneulottu umpeen). Varmaan paljon muutakin, mutta jossain vaiheessa vain lopetin välittämisen. Ekan kameran kohdalla itkin. Tokan kameran kohdalla lähinnä v****ti, kännykän kohdalla jo nauroin, loput on menneet olan kohautuksella. Nyt vähän ärsyttää tää ipad, mutta olin anyway ostamassa uutta takaisin tullessa. Elämä on, hajoamista ja korjaamista. Tai niin kuin iskä sanoi: rahalla saa, kunhan ei hajoa mitään sellaista, mitä ei voi rahalla uudelleen ostaa.
Ai niin, aluksi hajosi myös yhdet sukat. Mutta mun hostäiti oli ne roskiksesta penkonut (mikä mua vähän ällöttää) ja korjannut parsimalla (mikä mua vähän huvittaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti