Istun siis chapassa, pikkubussissa, jolla taitan matkani päivittäin töihin, kotiin, kaikkialle. Nyt olen matkalla capoeiratreeneihin. Chapa on kooltaan karkeasti arvioituna 3,5x7 metriä. Oon tosi huono arvioinneissa, joten voi olla isompikin, tai pienempi. Normaalia chapaa kuitenkin hieman kookkaampi.
Ponto Final- pysäkiltä kyytiin hyppää joukko musliminaisia sellaisten kokipitkien burkhien kanssa. Kiinnitän niihin normaalia enemmän huomiota, koska harvoin näen heitä chapamatkoillani. Joukossa on kaksi lasta ja kaksi aikuista. Heidän innoittaminaan alan tutkia muita matkustajia. Kuinka sekalainen surakunta yhteen 3,5x7 metrin alueelle voikaan mahtua:
Vieressäni istuu mamma, päälle 50-, mutta alle 60-vuotias. Mammalla on päätä myöten letitetty tukka, capulana lanteilla. Hän nojaa edessä olevaan penkkiin pää käsiin nojaten. Varmaan pienet torkut ottaa.
Takana on nuorempi rouva. Hänelläkin capulanavaatteet, joiden lisäksi capulana kiedottuna yläkropan ympäri. Jälkimmäiseen capulanaan on kääritty pieni, alle puolivuotinen vauva. Vauva nukkuu levollisesti, vaikka ympärillä kuhisee ihmisiä, hajuja, ääniä.
Takapenkillä on joukko nuoria miehiä, jotka juttelevat kovaäänisesti jotain paikallisella shanganan kielellä. Kyseiset herrat änkivät chapaan oven auettua, kuin eivät olisi ennen bussia nähneet. Täällä toisaalta on niin käsittämätön määrä ihmisiä, että koko ajan on kilpailu jostain. Ei ole mahdollisuutta odottaa tai jonottaa. Muuten saattaa oikeasti jäädä ilman.
Etupenkillä istuu herra liituraitapuvussa. Ehkä töistä tulossa?
Nurkassa, äänekkäiden miesten vieressä, istuu nuori poika koko ajan ikkunasta ulos hiljaa katsellen.
Itse olen ainoa valkoinen ja varmasti kiinnistän siksi monen huomion. Harvoin kulkee valkoisetkaan chapalla.
Kuski (auton oikealla puolella olevan ratin takana) ajaa mosambikilaiseen tapaan hengenvaarallisen kovaa keskellä kaupunkia. Pysähtyy jokaiselle pysäkille. Comprador (chapan toinen työntekijä) aukaisee tässä vaiheessa oven ja suunsa ja huutaa, josko joku haluaisi mennä Costa do Solin suuntaan. Näin käy joka pysäkillä, välillä joku hyppääkin kyytiin. Kyytiin hyppää ihmisiä, vaikka ajattelen, että no nyt ei ainakaan enää kyytiin lisää mahdu. Aina mahtuu yksi.
Luulen, että virallisesti (Suomessa) auto olisi rekisteröity 14 matkustajalle + kuskille. Nyt kyydissä oli 23+kuski+sylivauva.
Huikkaan compradorille, että haluan jäätä hospital-pysäkillä. Puoli chapaa joutuu nousta paikoiltaan ja kammeta itsensä ulos, jotta pääsen omalta paikalta chapan takaosasta pihalle. Maksan chapamatkasta 7 meticalia (17 senttiä) koska kuljin tällä kertaa vain kaupungin sisällä ja jatkan jalan kohti capoeiratreenejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti