Swasilandia

Vuosi alkaa olla pulkassa. Työnteon ohella oon ehtinyt viettää aikaa paitsi Maputossa myös ympäriämpäri reissaten.

Leppoisimmat reissut olen tehnyt Mosambikin rannoille. Rannat ovat ehdottomasti Mosambikin helmiä. Pehmeää hiekkaa, lämmintä vettä (paitsi nyt tällä hetkellä, kun täällä on talvi), musiikkia ja iloisia ihmisiä ympäri maailmaa (paljon tosin huonosti käyttäytyviä etelä-afrikkalaisia. Mutta muut ovat pääsääntöisesti ok). Olen vieraillut Maputon rumien rantojen lisäksi upeilla Bilenellä, Inhacalla, Macanetalla, Xai-Xailla, Tofolla sekä Vilanculoksella. Luulenpa, että näiden rantakokemuksien jälkeen joudun etsimään seuraavan kotini jostain (valta)meren rannalta. Vähempään en enää tyydy.

P.s. Tofolta löytyy maailman (joo, jopa tällä vähäisellä kokemuksella voin sanoa maailman) lämminhenkisin sukelluskeskus Liquid dive adventures, jota pyrittää aurinkoinen suomalaispariskunta Satu ja Jari Forsman. Jos ikinä palaan Mosambikiin, Liquid on ensimmäinen osoite, jonne suuntaan.

*****

Ulkomaan reissuja on kertynyt erityisesti viisumihässäköiden vuoksi Swasimaahan. Swasimaasta on tullut useiden vierailujen saatteessa jollain tavalla mun lemppari. Siellä asiat hoituu. Maa on kaunis, tekemistä on paljon ja ihmiset ystävällisiä. Toki olen kuullut paljon ihmisoikeusongelmista ko. maassa, mikä on valitettavan arkipäivää arvatenkin jokaisessa eteläisen Afrikan maassa. Anyway, Swasimaasta tykkään.

*****

Ekalla reissulla käytiin heti Mosambikin rajan tuntumassa sijaitsevassa Hlanen royal national parkissa. Taisin siitä joskus jotain kirjoittaakin. Ensimmäinen ikimuistoinen safarikokemus norsuineen ja hippoineen. (Mulle on syntynyt vuoden aikana suuren suuri rakkaus virtshepoja kohtaan. En tiiä miksi, ne vaan on niin uskomattoman hienoja eläimiä. Ehkä niiden elämäntapa, nukkua läpi päivän ja hetki tallustella yöaikaan saa mut samaistumaan niihin.)

*****

Toinen reissu oli Christofferin läksiäisreissu, jonka aikana kokeiltiin oikein urakalla, mitä aktiviteetteja Swasilla on tarjota. Vuorille kapuamista, safaripatikointia, vaijeriliukua, shoppailua ja ylensyömistä. Tämän reissun kohokohta mulle on white water rafting, eli koskenlasku kumiveneellä;

Melottiin upeiden vuoristomaisemien lomassa samassa joessa krokotiilien, lehmien, pikkulasten ja vaatteita pesevien mamojen kanssa. Tai siis lehmät ja lapset eivät meloneet. Sen sijaan lehmä saattoi ylittää jokea ihan kosketusetäisyydeltä meistä ja seuraavaksi ohitimmekin jo kivellä lekottelevan krokotiilin. Maassa on lehmiä ja krokotiileja varmaan enemmän kuin ihmisiä.

Koskenlaskussa laskimme yhteensä ehkä seitsemän rapidia. Tässä tarinat kolmesta koskesta:
1) Yhdessä koskipaikassa oli poikia kivillä leikkimässä. Itse keskityin tietysti, että pysyn elossa koko 20 metrin rapidin, enkä juuri taakseni vilkaissut. Kun lopulta pääsimme kosken loppupäähän, huomasin kolmen pojan kivunneen veneeseen kosken aikana. Melko näppäriä muksuja.

2) Toisen kosken tulin alas veden alla, kun eivät ihan taidot riittäneet pystyssä pysymiseen. Selvisin mustelmilla.

3) Reissun puolivälissä pysähdyimme katsomaan vesiputouksia. Ikimuistettavan river raftingista teki se, kun pääsimme hyppimään kalliolta vesiputoukseen. Ensimmäistä pomppua jännitin todella ja mielessä pyöri vain, että "ei taida vakuutus korvata, jos jotain sattuu." Selvisin hyppimisestäkin vain mustelmilla.

*****

Tässä välissä kävin swaseissa visa runilla ja viisumin uusintareissuilla useaan kertaan.

*****

Viimeisin Swasimaan valloitusreissu oli Bushfire-festarit. Mukava tunnelma ja hyvää musiikkia ympäri maailmaa. Paljon ihmisiä ja hyvin kansainvälinen meininki. Muutoin tosin hyvin perusfestarit.

Merkittävän festareista teki se, että siitä alkoin kolmen viikon riessu eteläisessä Afrikassa. Tästä reissusta kerron lisää, jos joskus jaksan kirjoittaa ;)